Nuestras anatomías nocturnas

[Illan hämyssä
Vapahtaja kulkee karjasuojissa,
navetassa, sikalassa, tallissa, kanalassa,
tahtoo vilkaista synnyinpaikkojaan,
tervehtiä eläimiä
joitten seimessä hän kerran kapaloituna
sai nukkua ensimmäistä unta.

Kaikki on muuttunut.
Eläimet katsovat häneen rautojen välistä,
vankeuden nöyryyttäminä,
silmissä tuska ja toivottomuus.
Tuntevat Hänet, korottavat äänensä:
Synny uudestaan, Vapahtaja,
synny meille.
Ihmiset veivät sinut.

Pitivätkö he sinua hyvin?]

[Al atardecer
el Redentor se da una vuelta por los corrales de ganado,
por los establos, pocilgas, cuadras y gallineros,
quiere echar una mirada a su lugar de nacimiento,
saludar a los animales
entre los que una vez durmió
en pañales su primer sueño.

Todo ha cambiado.
Los animales lo contemplan a través de la rejas,
humillados en su cautiverio,
con angustia y desesperación en los ojos.
Lo reconocen, le gritan:
Vuelve a nacer, Redentor,
nace para nosotros.
Se te llevaron los hombres.

¿Te cuidaron bien?]

*The neighborhood. Hollie Chastain.
*Legenda, Eeva Kilpi, 1987 [trad. Francisco J. Úriz]